Sari Rautio, puheenjohtaja

”Olen innokas arkiliikkuja ja lajikokeilija, en hyvä oikein missään, mutta pahuksen kova yrittämään. Nuorena harrastin uintia, telinejumppaa ja kymppitansseja, kaikki hienoja lajeja. Sen lisäksi kesät asuttiin ulkona maalla, kirmattiin pitkin ketoja ja uitiin aamusta iltaan. Nykyään pyöräilen kesät talvet joka paikkaan, lenkkeillen, uin luonnonvesissä (kesät talvet) ja harrastan satunnaisesti golfia, tennistä, squashia ja kuntosalia. Rakastan tanssimista! Olen myös innokas penkkiurheilija ja seuraan kaikkia kotikaupungin lajeja sekä omien lasten harrastuksia kkk-idealla. Venyttely työpöydän ääressä ja portaiden nousu on sitä arkea piristävää liikkumista. Liikunta on elämän suola ja sitä tarvitaan joka ikinen päivä!”

Teemu Lahti, jäsen

"Minua liikuttavat Hämeenlinnan loistavat ulkoilureitit niin polkupyörällä kuin kävellenkin. Aulangolla saa ajan kulumaan luonnon ja liikunnan parissa ympärivuotisesti. Sen lisäksi kesän kohokohtia minulle ovat purjehtiminen ja pallopelit, talvella taas alppihiihto ja uinti. Meillä koko perhe on liikkuvainen ja omien lasten harrastusten myötä tulee melkoinen lajikirjo tutuksi vuoden aikana."

Jukka Mäkelä, jäsen

”Liikun säännöllisesti kuntosalilla ja koiramme Maunon kanssa rantareitillä. Harrastan myös trial –moottoripyöräilyä, jossa olen vuoden 2009 veteraaniluokan Suomen Mestari. Kaudella 2011 ajan veteraanien EM-sarjassa muutaman osakilpailun.”

Sanna Mäntynen, jäsen

”Mieleni ja kehoni kaipaavat säännöllistä ulkoilua. Päivittäin lenkkeilemään houkuttelee koirani, jonka kanssa kiertelemme kaunista Vanajan rantareittiä ja Myllymäen katuja. Käyn satunnaisesti erilaisissa jumpissa, ratsastamassa, uimahallissa tai kuntosalilla. Istumatyö ja työhön liittyvä autoilu aiheuttavat niskojen ja hermojen kiristymistä, johon liikunta on paras vastalääke. Mielestäni kokonaisvaltaisen terveyden ylläpitämiseksi tarvitaan jatkuvasti liikuntaa.”

Martti Töttölä, jäsen

”Liikunta on kuulunut elämääni jo lapsesta asti. Olen Tarmon yleisurheilukoulun kasvatteja. Juokseminen on aina ollut lajini. Niinpä kun nelikymppisenä löysin ikämiesjalkapalloilun, oli paikkani automaattisesti "ajokoiran" virka eli sitä laitaa tulee juostua edestakaisin pari kertaa viikossa. Jos työkiireiltä kerkiämme, käymme teatterin porukalla pelaamassa kerran viikossa lentopalloa. Jalkapallolle olen suuren kiitoksen velkaa, sillä siitä on tullut iso osa vapaa-aikaani ja loistava harrastus. Edellistä harrastuksesta kun tuli vakituinen työ.”